Olen kerrostaloasuja. Rakastan vanhoja helsinkiläisiä kivitaloja ja niiden muodostamia korttelipihoja. Asuminen keskellä kaupunkia on myös ekologinen ratkaisu, julkinen liikenne toimii ja jätteenlajittelu toimii. Emme tarvitse omaa autoa ja lapset liikkuvat luonnostaan varsin paljon, kun kävelemällä pääsee perille. Elämä kaupungissa on siis helppoa, lähikauppa on kadun toisella puolella, lapsille on useita eri puistoja kävelymatkan päässä ja aina on elämää ympärillä. Ihmeellistä kuitenkin on, miten usein kohtaamme ihmisiä, joiden mielestä kaupungissa, vieläpä varsin keskustassa asuminen, on lapsille tuhoisaa. Miksi?
3 kommenttia:
Moi,
Kaupungissa asutaan mekin, ja nautitaan siitä. Kaikki ei haavaile omakotitalosta :-).
Kaupunkiasuja täälläkin. Kerrostaloasuja myös. Ollut aina.
En tiedä olenko ikuisesti, mutta voihyvinkin olla niin.
Hei, mutkien kautta tulin tänne..
Juu, ihmettelen samaa. Asumme nyt kolmen km:n päässä kaupungista lasten kanssa. Pian muutamme ihan kaupunkiin. Olemme saaneet valtavasti kritiikkiä siitä, että lasten (9 ja 12v. tytöt) elämä tulee vaaralliseksi ja vaikeaksi kaupungissa.
No ei tule sen vaarallisemmaksi kuin lähellä kaupunkiakaan! Kaikki on niin lähellä; kaupat, leffateatteri, harrastukset.. Liikennettä tietenkin on enemmän, mutta oppivathan liikkumaan liikenteessä.
Toivoisin tosiaankin positiivisempaa asennetta joiltain ihmisiltä kaupungissa asumista kohtaan. Ei kaikki paha ole kaupungissa!
Lähetä kommentti