Maalia ja mansikoita

Kävin eilen rautakaupassa, sillä tarvitsin lisää maalia. Matka rautakauppaan meiltä kotoa ei ole pitkä, kaksi korttelinpätkää, noin 300 metriä. Tälle välille mahtuu mm useampi kahvila, yksi leipomo, useita kampaamoita, muutama design-liike, ruokakauppa, muutama ruokaravintola, antikvariaatti, kukkakauppa, vaatekauppa... Rautakauppakäynnillä ostin myös litran mansikoita, matkan varrella olevasta kojusta.
Nautin siitä, että palvelut ovat lähellä.

Kerrostalot

Olen kerrostaloasuja. Rakastan vanhoja helsinkiläisiä kivitaloja ja niiden muodostamia korttelipihoja. Asuminen keskellä kaupunkia on myös ekologinen ratkaisu, julkinen liikenne toimii ja jätteenlajittelu toimii. Emme tarvitse omaa autoa ja lapset liikkuvat luonnostaan varsin paljon, kun kävelemällä pääsee perille. Elämä kaupungissa on siis helppoa, lähikauppa on kadun toisella puolella, lapsille on useita eri puistoja kävelymatkan päässä ja aina on elämää ympärillä. Ihmeellistä kuitenkin on, miten usein kohtaamme ihmisiä, joiden mielestä kaupungissa, vieläpä varsin keskustassa asuminen, on lapsille tuhoisaa. Miksi?